Juoksetko itseäsi karkuun?

Ootko huomannut, et heti kun pysähdyt… sulle tulee levoton olo? Pitää tehdä jotain. Keksiä seuraava suunta. Liikkua eteenpäin - vaikka et edes tiedä minne. Tässä jaksossa puhun levottomasta mielestä: siitä, miksi paikallaan oleminen voi tuntua vaikealta ja miksi jatkuva tekeminen ei aina ole kunnianhimoa, vaan joskus tapa olla kohtaamatta itseään. Miltä tuntuu aito kunnianhimo — ja miltä tuntuu levoton suorittaminen? Miksi mieli etsii jatkuvasti seuraavaa asiaa? Ja mitä oikeastaan jahtaat — tavoitetta vai tunnetta? Jaksossa puhutaan myös dopamiinista, hedonisesta juoksumatosta ja siitä, miksi “seuraava juttu” ei yleensä tuo sitä tunnetta, mitä luulet sen tuovan. Tämä ei ole jakso siitä, että pitäisi tehdä vähemmän tai levätä , vaan siitä, että uskaltaisi pysähtyä sen äärelle, mitä oikeasti kaipaa. Lähteet: Dopamiini ja motivaatio: Berridge & Robinson (1998) – dopamiini liittyy haluamisen (wanting) kokemukseen, ei suoraan mielihyvään (liking). Brickman & Campbell (1971): Hedonic Treadmill – ihmisen taipumus palata perustasoon saavutuksista huolimatta. Killingsworth & Gilbert (2010): A wandering mind is an unhappy mind – mielen harhailu ja tyytymättömyys. Baumeister & Vohs (2016): itsehillintä, motivaatio ja käyttäytymisen ohjaus.